Minulla oli puolitoista viikkoa lomaa heti kanalinnustuskauden alettua. Vietin koko loman Astin kanssa metsästellen. Pari päivää käytiin metsästelemässä Kajaanin maastoissa Juhan ja Miian vieraina, muun ajan metsästelimme mökillä oman metsästysseuran maastoissa. Lintuja meidän maastoissa ei ole koskaan paljoa ollut, mutta nyt saatiin joka päivä kuitenkin useampi tilanne. Kohtasimme eniten metsoja ja pyitä, teeret ja riekot loistivat poissaolollaan. Harmillisesti suurin osa ajasta oli täysin tuuletonta, joten seisonnalle oli vaikea päästä risukkoisessa maastossa. Tilanteet menivät siis aika lailla harjoitellessa. Opiskellessa edelleen koiran lukemista (mikä lintu on seisonnassa, onko lintu piikissä) ja miten seisonnalle milloinkin olisi järkevintä edetä. Ensimmäisen seisojan ollessa kyseessä, nämä asiat eivät ole todellakaan itsestään selviä. Sitten kun pääsin sellaisille holleille, että pystyin koettamaan pudottamista, niin en tietystikään osunut... Onneksi saalis ei ollut pelkästään minun käsissäni, veljeni sai Astille pari pudotusta. Ja välillä töpeksi Astikin. Tottelevaisuus oli suhteellisen kivasti hanskassa riistatilanteissa, mutta jos käskyt tulivat myöhään tai Asti oli linnun siivittymistilanteessa yksin, niin peräänmenojakin nähtiin/kuultiin. Mutta nautin kyllä täydestä sydämestäni metsästämisestä Astin kanssa! Nautin katsellessa Astin päämäärätietoista liikettä metsässä ja voimakasta paloa metsästykseen. Ja tietysti seisontatilanteet ovat aina todella jännittäviä!

Asti teki tuttavuutta lintujen lisäksi myös supikoiran kanssa. Nyt on siis Astin petokovuus testattu, kun Asti pääsi viimeistelemään loukkuun menneen supikoiran. Todella varmoin ottein rutisteli supia!