Kävimme isomünsteriporukalla (5 ims) kevätriekkopyynnissä Kalmankaltion maisemissa. Reissusta jäi hyvä mieli, vaikka lintutilanne oli heikohko. Isot parvet puuttuivat täysin, kohtasimme pääasiassa vain yksittäisiä riekkoja ja nekin olivat hakusessa. Tiistaipäivä tunturissa oli Astin ja minun riistarikkain päivä, jolloin tapasimme lintuja kolmessa eri tilanteessa eli vähissä olivat lintukosketukset. Tuona päivänä ammuin Astille riekon, joka jäikin minun ainoaksi saaliikseni. Hyvän seuran lisäksi hymyn huulille toi Astin toiminta jahdissa. Vaikka hanki ei juurikaan kantanut, niin Asti jaksoi hyvin porkata kinoksessa lintuja etsien. Saatiin seisontoja ja lintujen lähtiessä lentoon, Asti jäi täysin paikoilleen. Ei yrittänyt kertaakaan mennä lintujen perään, vaikka oma ajoitukseni käskyjen kanssa ei todellakaan aina ollut ihan ajan tasalla... Tilanteista mieleenpainuvimmin mieleen pudotustilanteen lisäksi jäivät seuraavat pari tilannetta. Ensimmäisenä jahtipäivänä tapasin vain yhden linnun, jonka Asti sai seisontaan tunturista alaspäin laskeutuessamme. Näin Astin seisovan alarinteessä, jolloin jätin hiihtosauvat ylärinteeseen ja jatkoin koiran luo ase valmiina. Etenin Astin rinnalle ja annoin etenemisluvan. Asti eteni hiipien muutamia metrejä ja jäi uudelleen tiukasti seisomaan. Minä liikuin taas Astin rinnalle ja yritin pälyillä lintuja. En nähnyt mitään ja annoin Astille uuden etenemisluvan. Asti hyökkäsi eteenpäin ja riekko pomppasi lentoon pusikon takaa. Riekon siivittyessä Asti jäi paikoilleen, joten pystyin kokeilemaan pudotusta, mutta sillä kertaa ei valitettavasti saatu riekkoa reppuun. Toinen mieleenpainuva tilanne oli kun näimme kauempaa etumaastosta riekon nousevan lentoon. Asti ei nähnyt linnun lähtöä, kun oli eri suunnalla, mutta tuulen alle päästessään suuntasi suoraviivaisesti linnun lähtöpaikkaa kohti. Ja jäi seisomaan. Minä vain naureskelin, kun Asti niin tomerasti juuri lentoon lähteneen linnun hajua seisoo. Asti kuitenkin vielä tarkensi ja jäi entistäkin tiukemmin seisomaan. Ihmettelin kun ei vieläkään purkanut tilannetta, joten annoin Astille avanssiluvan, jotta tilanne sillä raukeaisi. Asti sykäsi eteenpäin, riekko nousi ilmaan ja Asti katseli paikoillaan linnun lentoa, kuten minäkin hämmästyksissäni. Onneksi jotkut olivat hereillä ja kun lintu kaarsi sivummalle, niin siellä oleva Juha tiputti linnun. Pitäisi aina luottaa koiraan, eikä olettaa omiaan, ettei siellä nyt lintua voi olla... Noo, harjoitellaan, harjoitellaan. tongue.gif