Jännät paikat. Laitoimme kasan hajuttomia tunnarikapuloita ja sitten minä kävin Astin nähden piilottamassa omaa tunnaria kinokseen.
1. Piilotin tunnarin n. 2 metrin päähän kasasta oikealle. Asti katsoi kasaa, muttei mennyt sille, vaan haisteli ja eteni omallepäin, löysi kinoksesta ja palautti.
2. Samantyylinen harjoitus toiselle puolelle, Asti haki ok.
3. Piilotin tunnarin taas toiselle puolelle kasaa, tein hämäyslaittoja eri puolille kasaa. Asti etsi tunnaria tarkasti, kävi kasallakin haistelemassa, ei ottanut mitään. Kävi etsimässä taas kauempaa, kasan väärältä puolelta, ei löytänyt, taas kasalle, nyt nappasi vain laitimmaisen suuhun, mutta pudotti heti oma-aloitteisesti ja jatkoi haistelua kasan toiselle puolelle. Sieltä sai vainun ja penkoi kinoksesta kapulan ja palautti.
4. Nyt piilotin kapulan hieman kasan etuviistoon Astia hämäämättä. Asti haisteli tarkkaavaisesti, löysi kapulan ja palautti.

Hyvältä tuntui, kun häiriökapulat eivät olleetkaan niin suuri häiriö kuin luulin. Luulin, että Asti noutointoisena helposti nappaisi vain jonkin näkyvillä olevan kapulan, mutta ei, hienosti teki nenätyötä. Palautukset olivat nyt hyvät, ei kapulan pyörittelyä suussa. Täytyy vain olla tarkkana, ettei sitä myöskään ala tulla. Niin ja Katrin neuvo täytyy pitää mielessä, eli vaikka tunnaritreenit menevät tosi hyvin, niin ei saa itse innostua kiittämään ja palkkaamaan koiraa liian innostuneesti. Tunnarissa olisi kuitenkin tarkoitus säilyttää koiran mieli rauhallisena, niin oma hilluminen vain kiihdyttää koiraa turhaan ja saa sille vielä muotoutumaan vääränlainen mielikuva, että tunnariliike jo itsessään sitten kiihdyttää koiran vääränlaiseen olotilaan.