Vielä pääsimme kevätriekkojahtiin. Kavereiden kanssa suunnittelimme pääsiäisen vietosta lapissa ja kun lupia sattui olemaan vielä vapaana (pe, su ja ma), niin totta kai sitä sitten jahtiin lähdettiin! Nyt lumi kantoi selvästi paremmin kuin kaksi viikkoa sitten. Astin ei tarvinnut rämpiä niin paljon, vaan pääsi rauhallisella kävelyllä/ravilla etenemään. Ylhäällä tunturissa pystyi jo ihan laukalla päästelemään. Lintuja löytyi ihan mukavasti (pe 6, su 3 ja ma 5 seisontatilannetta) ja sain jopa pudotettua Astille kolme riekkoa hienoista seisonnoista ja Tapio pudotti vielä yhden. Asti pelasi kyllä tosi hyvin! Ei möhlinyt yhtään tilannetta ja lintujen siivittyessä pysähtyi heti käskystä. Yhdessä tilanteessa meni perään jotain kolkyt metriä, mutta muutoin pysähtyi heti. Kuumui tilanteista, mutta pysyi käsissä. Pudotuksien jälkeen päästin pienen rauhoittumisen jälkeen Astin palkkioksi noutamaan pudotetun linnun. Ai että Asti oli mellevää koiraa, ku sai kipitellä riekon kanssa luokseni. Tilanteista tulevaisuutta ajatellen jännin oli reissun ensimmäinen tilanne. Asti oli kateissa muutaman minuutin, kunnes näimme sen seisovan kaukana edessä. Hiihdellessämme Astin luo, näin Astin useaan otteeseen varovasti katsovan meidän suuntaan. Kun pääsimme lähemmäksi, alkoi Asti tarkentamaan seisontaa. Tarkensi viitisen kertaa kunnes jäi tiukkaan seisontaan. Hiihdimme Astin rinnalle ja annoimme avanssiluvan. Asti nosti riekkoparven lentoon ja pysähtyi heti lintujen siivittyessä. Tästä tilanteesta emme onnistuneet saamaan pudotusta, mutta tilanne itsessään oli hieno. Antaa toivoa, että ehkä Asti oppii vielä tiedottamaan, kun noin meitä katseli seisonnalla...